Kaustinen

 Heipparallaa, Muutin viimeviikolla nyt sitten Kaustiselle musiikkilukion asuntolaan ja oon kotiutunu. Suurin osa kamoistani on kämpillä. Hurja muutos sinänsä on kyllä ollu ku ei oo mamma passaamas ja pitää tsekata mihin rahat häviää ja läksyjä pitää tehdä kakskyt kertaa enempi kun ylä-asteella mikä mulle ei sinänsä yllätyksenä tullutkaan. Mun huone kieltämättä näyttää räjähtäneeltä justii nyt joten en ala ottamaan kuvia mun huoneesta edes tällä kertaa ! Täällä on paljon mukavia tyyppejä ja oon saanu paljon uusia kavereita. Oon ite nytte tosi väsyny, koulu loppu puolituntia sitte, siivosin huonetta vähän ja pitäis tehdä läksyt, pitäis käydä kaupassa ja tehdä ruokaa ja kaikkea mahdollista.
 
 Mulla on huomenna synttärit. Ei jaksa kiinnostaa, ei oo fiiliksiä johtuneesta syystä. Sain jo etukäteen lahjani äitiltä elikkä rahaa, koska mulla on melko lopussa rahat koska mulla tosiaan meni ne 250 euroa kirjoihin ja kaikkea muuta menoa on tosiaan ollut, ruokaa ja muuta tälläistä perus tarvike osastoa mitä ei muistanu lähtö häsläykses ottaa mukaan.

 Mulla on kauhea ikävä Tiiaa.. Oon nähny Tiian viimeks ei viimeviikon vaan sitä edellisenä viikonloppuna elikkäs 10 päivää sitten. Se on tähän asti pisin aika ku ollaan oltu erossa yhteen pötköön joten tässä on hiipinyt jo ikävä mun kultaa.Mua masentaa aika paljon ku en näe Tiiaa ja pysty olemaan sille paras mahdollinen poikaystävä ku oon täällä, ja anteeksi siitä.. Oon miettiny usein oliko mun järkeä lähteä tänne opiselemaan. En pysty olla Tiian luona jos sillä on huono olla, en pysty olemaan ollenkaan, kun oon täällä, 120km päässä Tiiasta. Jo sen pelkän välimatkan ajattelu tuottaa aivan suunnatonta vitutusta. Kun asuin vielä kotona, pääsin lähes aina ku tahdoin Tiialle, 30min junalla vaan tulla ja heippa vaan ! Nyt pitää mennä joskus kello neljän bussilla kokkolaan joka on ainut bussi, ja sieltä sitte junalla joku tunti seinäjoelle. Pitää miettii haluanko oikeasti olla täällä...